Parsifal-Sarja.

“Parsifal sisältää varmaankin Wagnerin parhaita orkesterisävellyksiä, mutta pelkästään orkesterille tarkoitettua materiaalia on saatavilla silti vain vähän konserttiesityksiä varten. Siksipä rupesin tekemään orkesterisarjaa, joka antaisi meille enemmän aikaa tottua Parsifalin musiikkiin. Tuloksena on 45 minuuttia kestävää musiikkia oopperasta.

Avaavasta alkusoitosta siirrymme 3. näytöksen 1. kohtauksen majesteettisuuteen eli Pitkäperjantain lumoukseen, jonka aikana Parsifal voidellaan graalin kuninkaaksi. Oboesoolo vie meidät seuraavan jakson läpi, jossa lempeät jouset ja puupuhaltimet pitävät Parsifalille seuraa tämän ihaillessa aamun valossa hohtavan metsän ja niityn kauneutta. Keskipäivän kellojen ääni aloittaa Wagnerin oman siirtymisen 2. näytökseen, kun metsä muuttuu dramaattisesti graalin linnan mahtavaksi saliksi. Ritarit etenevät molemmilta puolilta kantaen haavoittunutta Amfortasta ja Titurelin arkkua. Siirrymme 3. näytöksen alkusoittoon, jota seuraa 2. näytöksen alkusoitto ”Klingsorin lumottu linna”. Seuraavaksi on 1. näytöksen näyttämön muutos, jossa Gurnemanz johtaa Parsifalin kiviseinien läpi ja (kuten 3. näytöksessä) metsä muuttuu taianomaisesti graalin suureksi saliksi. Palaamme 3. näytökseen sillan ylityksen ajaksi (patarummut, hiljaiset vaskipuhaltimet ja pizzicato jouset), jonka tahdissa Parsifalin enteellinen hahmo ilmestyy metsästä mustan haarniskan peitossa. Tämä jakso vie meidät viimeiseen kohtaukseen ja oopperan luontaiseen päätökseen. Parsifal pitää koholla pyhää keihästä, jolla hän on parantanut Amfortaksen. Hän ottaa graalin, joka hehkuu yhä kirkkaammin, ja heiluttaa sitä siunaten. ”Ylimmän pelastuksen ihme!”

Tämä projekti on ollut rakkaudentyötä, ja toivon vilpittömästi, että se voisi olla hyödyllinen lisäys orkesterien repertuaariin.”